Syysmarkkinat Kuopion torilla

Syysmarkkinat saapuivat Kuopioon keskiviikkoaamuna kello 6:52 kun etsin torivahtia osoittamaan meille varaammamme pöydän. Monella muulla kojunpitäjällä vilahti hymynkare suunpielessä kun kädet täynnä paperipusseja ja rinkka selässä odottelin tumput suorana Petun saapuvan paikalle kuivaamaan likomärän toripöydän.

Kahdeksalta aamulla pöytä oli aseteltu tyylikkäästi täyteen tuotteita ja Annin tuoma terassivarjo suojasi pöydän antimia uhkaavalta sateelta. Ensimmäisessä aamuvuorossa Sinin ja Sofin kanssa saimme heti huomata, että torikävijöiden ei välttämättä tule tassulteltua meidän pisteelleemme asti, joka sijaitsi hieman sivussa kojujen pääväylältä. Myöhemmin päivällä tämä ongelma ratkaistiin loistavasti jakamalla ihmisille pieniä flyereitä joista pisteemme sijainti ilmeni, ja ihmisvirtaa alkoi sataa kojullemme.

Puolenpäivän vuorossa huomasimme, että vaikka leipomuksia oli aherrettu koko edellinen ilta, ei tuo vielä riittänyt. Sofian ja Hannan ollessa vuorossa tehtiin ripeä vuoronvaihto, jotta Hanna pääsi jatkamaan leipomista ja Petu saapui tuuraamaan. Itsekin sihahdin kotiin piirakkavuokien äärelle, ja pitkin iltapäivää sain kuin sainkin toimitettua vielä neljä suolaista piirakkaa myyntiin, jotka olivat kadonneet palatessani torille myöhemmin iltapäivällä.

Iltavuoron Anni, Petu ja Jouni hoitivat tehomarkkinointia Annin toimiessa pääkulkureitin varrella sisäänheittäjänä ja Petun ja Jounin toimiessa tehomyyjinä kojulla. Lopputuloksen keskiviikon myyntipäivänä oli, että leipomuksista jäi vain murunen seuraavalle päivälle, ja kaikki muut myyntituotteet saatiin ripeästi pakattua autoon odottamaan seuraavaa aamua.

Keskiviikkoillan Milano-porukka käytti tehokkaasti myyntituotteiden valmistukseen ja kouluprojektien suorittamiseen. Leipomuksia valmistettiin tuona yönä monessa vuorossa, kun toisaalla uuni suljettiin vihdoin neljältä aamuyöllä, herättiin toisaalla kolmelta laittamaan pullapitkoja uuniin.
 

Torstaiaamuna olin jälleen aamulla hieman seitsemän jälkeen torilla toteamassa jättäneeni pohjakassan ja puhelimen kotiin. Kylmälaukullinen leipomuksia jäi naapurikojun tytön vahtivan silmän alle suhahtaessani pyörällä nopeasti kotiin ja takaisin. Tullessani takaisin torille saapui juuri muu aamutiimi paikalle laittamaan tuotteita näyttelille. Aamun aikana Petun ja Pekan kanssa odottelimme asiakkaita hieman kauemmin kuin edellisenä aamuna, sillä taivaanranta uhkasi kovasti sadetta, eikä aamuihmisiä näkynyt pyörimässä torikojuilla.

Aamuvuoron vaihtuessa puolenpäivän vuoroon oli ihmisvirta jo liikenteessä ja sadepilvet siirtyneet jonnekin Siilinjärven toiselle puolen. Jennin, Annin ja Valtterin tullessa vuoroon emme Petran kanssa millään tohtineet lähteä pois, joten jäimme vielä myyntiavustajiksi paikan päälle. Selkeästi sama tunne heräsi monelle Milanotiimiläiselle Sofin ja Sofian tullessa myös haistelemaan tunnelmia kojulle jo kauan ennen iltavuoroilaisten aikaa. Puoliltapäivin pääkulkureitin varrelta rinkelipiste sai tuotteensa myytyä loppuun, joten jaoimme vapautuneen myyntitilan lastenvaatetekstiilejä valmistavan Marjia Suhosen myyntipöydän kanssa.

Iltavuorossa Sofi ja Sini yllättivät koko muun tiimin myymällä kaikki loput leipomukset pois. Koju koottiin pois jo ennen kuutta muiden torimyyjien pakatessa tavaransa ja markkinoiden selkeästi hiljentyessä. Kuudelta sai koko Milanotiimi siis viimein hengähtää ja onnitella itseään loistavasta suorituksesta.

Kerralla opimme, että leipomukset menevät varmasti kaupaksi, eikä niitä voi olla matkassa liikaa. Valmistamamme tuotteet herättivät paljon mielenkiintoa, ja vinyylilevykelloista saatiin jopa tilauksia. Ihmiset suhtautuivat kannustavasti, ja monelle lähtikin pullapitko ostoskoriin juuri kannatusmielessä –Kuopiolaiset siis selkeästi haluavat tukea opiskelijoiden globaalia kulttuuriosaamista ja saada Muotoilljat Milanoon, vaikka pullapitko kerrallaan.

-Isa-